keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Syksyn työharjoittelu Huonetetterilla

Olen joulukuun alkuun asti työharjoittelussa Jyväskylän Huoneteatterilla.
Harjoitteluani on ehtinyt vierähtää jo muutama viikko, enkä ole ennättänyt blogin ääreen. Nyt pääsen vihdoin päivittämään hieman kuulumisia.

Ensimmäiset viikkoni ovat sujuneet lähinnä siivouksen merkeissä ja työtehtäviin tutustuen. Teatterin pukuvarasto, joka toimii myös pukuvuokraamona, on päässyt aikamoisen sekalaiseen kuntoon, joten sen siivoamisessa tulee vielä vierähtämään tovi jos toinenkin. Olemme myös järjestelyn lisäksi karsineet varastosta kaikki lumppuihin ja kierrätykseen menevät vaatteet ja kankaat. Yksi kiinnostava järjestelytehtävä on ollut esimerkiksi Huoneteatterin laajan aikakausimekkorekin järjestäminen vuosikymmenjärjestykseen.

Siivouksen ohella olen päässyt jo hieman työskentelemään pukuvuokraamossakin. Olen katsellut asiakkaille vaatteita valmiiksi sovitukseen, sekä tutustunut laskutusjärjestelmään. Yllättävää ja ilahduttavaa minulle on ollut se, kuinka hyvin ihmiset ovat teatteripukuvuokraamon löytäneet.

Kolmas suuri tehtävä, johon olen muutaman harjoitteluviikkoni aikana tutustunut, on ollut tulevan Kolme apinaa -näytelmän lavastukseen kuuluvien sohvahuppujen kaavoittaminen ja ompeleminen. Näytelmään tulee samaan sohvaan laitettavaksi kolme eri materiaalista valmistettua huppua, joilla voidaan vaihtaa miljöötä. Aloitin työskentelyni mittailemalla ja pohtimalla järkevää toteutustapaa. Sitten tein sohvaan kaavat ja ompelin lakanakankaasta prototyypin, jota sovitin. Sitten alkoi oikeiden huppujen työstäminen. Ensimmäisen hupun tein vanhasta verhokankaasta. Huomasin hupun ollessa valmis, ettei se oikein kunnolla pysy liukkautensa vuoksi nahkasohvan päällä, joten laitoimme siihen vielä hieman tarranauhaa pysyvyyden varmistamiseksi.
Nyt minulla on työstössä erittäin haastava materiaali: todella jäykkä vahakangasmainen tekonahka. Siitä sohvanpäälisen tekeminen on osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi, mutta myös erittäin opettavaiseksi ja kiinnostavaksi. päälisen ompeleminen kotiompelukoneella on myös melkoinen homma, sillä suurimmat kappaleet ovat pituudeltaan yli kaksimetrisiä.
Sohvanpäälisen proton valmistelua

taustalla näkyy nahkasohva, johon pääliset tehdään

Sohvanpäälisten jälkeen alan keskittymään Huoneteatterin tulevan kevään näytelmään, johon pääsen tekemään puvustuksen. Tiedossa on siis palavereja ja teatteriharjoituksia, sekä varaston penkomista ja vaatteiden muokkaamista ja ompelemista.

Jännittävää tulee siis olemaan jatkossakin!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kerrasta Poikki

Kesän toisena suurena projektina valmistimme puvustuksen Kerrasta poikki -näytelmään. Esityksen ohjaaja-käsikirjoittaja Joanna Haapalainen antoi tiimillemme melko vapaat kädet kertoen vain hieman omia visioitaan ja ajatuksiaan lopputuloksesta. Ohjeina oli ainakin jonkinlainen raikas mummolamaisuus ja kuosit.

Harjoitteluni ohjaaja ja puvustajakollegani Anniina antoi minulle ja Pinjalle haasteen suunnitella näytelmässä esiintyvien kahden naisroolin roolivaatteet. Kumpikin sai oman suunnittelukohteen ja lopuksi sovittelimme niitä yhteen.

Naishahmot ovat näytelmässä hyvin erilaisia. Minun puvustettavani oli Lisbet: täpäkkä ja suorasukainen toiminnan nainen. Toinen naishenkilöistä, näytelmän keskushenkilö, on Eleonoora: hieman hupsu ja vietävissä oleva haaveilija.

Eleonoora kodissaan
Oliver
Lisbet ja Oliver
Puvustukseme väritys löytyi Eleonooran mekkoon löydetystä kukallisesta kankaasta. Halusin Lisbetille ehdottomasti farkut, ja päädyimme käyttämään sinistä farkkua myös yhtenä selkeänä linjana koko puvustuksessa. Tein muutamia luonnoksia Lisbetin hahmoon, ja sieltä käyttöön päätyi korkeavyötäröiset housut ja niiden yhdistäminen lyhyeen paitaan. Tällä asukokonaisuudella korostimme mielestäni hyvin hahmon pientä poikamaisuutta sekä särmikkyyttä. Päähenkilölle ommeltiin ja kaavoitettiin täyskellomekko, jossa on hieman 50-luvun tunnelmaa. Päähenkilö on puvustukseltaa huomattavasti naisellisempi ja konservatiivisempi, mikä sopiikin roolien luonteisiin ja eroihin toisiinsa nähden.

Näytelmässä on naishahmojen lisäksi kolme miestä ja bändi. Näytelmässä Eleonooralla on kaksi "kilpakosijaa", Sebastian ja Oliver, jotka puvustettiin pitkälti toistensa vastakohdiksi. Näiden värimaailma löytyi myös sinisestä farkusta ja Eleonooran mekon väristä. Viides hahmo näytelmässä on trubaduuri, joka esityksen aikana etsii muusikkona ololle ammatillisia vaihtoehtoja, amattien vaihtoja merkataan vaattein. Trubaduurilla onkin iso läjä erilaisia vaihtovaatteita, joita haalimme niin teatterin varastosta, kyselemällä kuin kirpputoreiltakin.





Eleonoora Sebastianin käsipuolessa

Esityksen värimaailmaa on napattu Eleonooran puvun kankaasta.

Näytelmän naisten erot tulevat esille myös puvustuksessa...

...kuten mieshenkilöidenkin.



Trubaduurin asut vaihtelevat hänen ammatinvaihtojensa yhteydessä, kuvassa trubaduuri kahvilanpitäjänä.


Lisbetin asun yksityiskohta: kaksi ohutta vyötä samassa asussa. Toimii.

Bändille halusimme yhtenäiset vaatteet. Vaatteet syntyivät hetkellisestä "vitsistä" löydettyämme teatterin varastosta ison läjän saman sävyisiä verkkatakkeja. Kokeilimme asuja kokonaisuudessa ja ne osoittautuivat erittäin toimiviksi, eivät lopulta miksikään irtovitsiksi. Lisäksi laitoimme bändille kesäteatterin hengessä lippalakit, aurinkolasit, tennissukat ja lenkkitossut.
Kokonaisuudessaan puvustuksen lopputulos on mielestäni väreiltään harmooninen ja hahmojen karaktääriä tukeva kiinnostava kokonaisuus
Bändin asut on rakennettu verkkatakkien ympärille.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Jeppe Niilonpoika

Olen kesä-heinäkuun työharjoittelussa Jyväskylän Kansannäyttämöllä. Teemme puvustuksia kahteen näytelmään: Ville Vehmassalon ohjaamaan Jeppe Niilonpoikaan ja Joanna Haapalaisen ohjaamaan ja käsikirjoittamaan Kerrasta poikki -näytelmään. Ohjaajanani ja työtoverinani on molempien näytelmien pukusuunnittelija Anniina Saari. Lisäksi kolmansina käsipareina on mukana Pinja.   
Kuva: Lilli Mustajärvi
Jeppe Niilonpojan saatoimme jo ensi-iltaan, tällä hetkellä työstämme Kerrasta poikki – näytelmää. Olemme tehneet aika pitkiä ja työntäyteisiä, mutta erittäin mukavia ja inspiroivia työpäiviä ommellen ja suunnitellen teatteri Miilulla.

Kyse on harrastajateatterista, jossa budjetti puvustukseen on aina aika niukka. Paljon on siis saanut käyttää mielikuvitustaan, sillä kaikki vaatteisiin tarvittava materiaali on etsitty teatterin pukuvarastosta tai kirpputorilta. Tämä on minulle oikein mukavaa ja luontaista puuhaa, sillä olen suunnitellut ja valmistanut usean esityksen puvustukset aivan pienellä budjetilla, kirpputoreilta ja varastoista haalien.

Anniina kanssa työskentely on ollut erittäin antoisaa, sillä tyylimme tehdä puvustuksia on hyvin erilainen. Toisen tavasta tehdä ja ajatella on hyvin kiinnostava ottaa oppia. Lisäksi on mukavaa välillä olla enemmän toteuttajan roolissa, kuin täydessä päävastuussa suurista linjoista. Olemme tehneet muutaman asun aivan alusta asti kaavoittamalla, jota itse en yleensä tee, joten silläkin tavalla tekeminen on ollut kiintoisaa.
Pääsimme muokkaamaan myös muutamia peruukkeja, tässä Vouditar ja upea linnunpesäluomus.


Jeppe Niilonpojan puvustuksesta tuli todella runsas ja yksityiskohtainen, joten pukujen työstämiseen sai käyttää todella paljon aikaa ja mielikuvitusta. Jokainen pitsireunus on irrotettu pukuvaraston kätköistä löytyneistä vaatteista ja kultaisia nappeja on ommeltu lukemattomia. Puvustuksen tyyli on hieman 1700-luvun epookkia mukaileva, mutta ei tiukkapipoisesti sitä toteuttava.
Aloitimme Jepen puvustuksen tekemisen katselemalla Anniinan tekemiä suunnitelmia, ja keskustelemalla puvustuksen tyylistä. Tällöin jo päätimme, että ainakin kolme vaatetta tullaan kaavoittamaan ja ompelemaan alusta lähtien. Vaatteet olivat päähenkilön vaimon korsetti ja hame, sekä Paronin takki.
Kuva: Lilli Mustajärvi
Paronin takista minulla ei jostain syystä ole kunnollista kuvaa, mutta tästä saa hieman suuntaviivoja. Kuva: Lilli Mustajärvi



Löysimme varastosta kankaat, joista lähdimme toteuttamaan kyseisiä vaatteita. Takkiin saimme kaavat varastosta löytyneestä ajan henkeen sopivasta miesten takista. Mekon korsettiyläosaan Anniinalla oli omat kaavat. Kaikki näytelmässä käyttämämme vaatteet, ovat myös enemmän tai vähemmän muokattuja ja koristeltuja. Koristeissa keskityimme pitsiin, nahkaan, nappeihin ja nauhoihin. Valmistimme puvustukseen myös suuren määrän kaula-, hiha- ja lahjeröyhelöitä. 
Jeppe Niilonpoika ja hänen vaimonsa Nilla. Kuva: Lilli Mustajärvi

Mekon punainen pääliosa ja korsetti on kaavoitettu ja ommeltu alusta lähtien, valkoinen hameosa on rypytetty useasta valmiista alushameesta


torstai 21. toukokuuta 2015

Kansallispuvusta inspiroitunut asu

Kevään näyttötyössä tuli inspiroitua kansallispuvusta ja suomalaisesta perinnekäsityöstä. Lisäksi vaatteessa tuli olla käsinkirjontaa.
Kansallispuvuissa aloin tutkimaan erilaisia nauhoja ja vöitä vaatteen sulkemisessa. Halusin tehdä vaatteen, jonka käyttö on monipuolista ja jonka luonnetta voi pienin muutoksin vaihtaa. Lopputuloksena syntyi kolmiosainen asu, joka koostuu takkimaisesta "mekosta", vyöstä ja pussukasta. Kaikki osaset saa erilleen toisistaan, jolloin käyttö monipuolistuu.
mekko-osio on tehty todella ohuesta ja pehmeästä viskoosista. Vyössä olen käyttänyt pellava-viskoosi -sekoitetta. Pussukkaan kirjoin muliini-langalla sulkamaista kuviota.

Tein työn asiakastyönä, joten suunnitteluprosessissa oli omien suunnitelmieni lisäksi mukana toisen ihmisen toiveet tuotteen ulkonäostä. Työ oli kuitenkin suhteellisen helppo suunnitella, sillä se tuli henkilölle, jonka tunnen erittäin hyvin, ja jonka tyyli on minulle tuttu.
Kaikenkaikkiaan asusta tuli mielestäni oikein onnistunut ja asiakkaan näköinen.



keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Reaktiovärjäilyjä

Kauheasti on kaikkea tullut tehtyä, mutta blogissa ei ole juuri mitään! Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että puhelimeni meni rikki, enkä ole yrittänyt vielä pelastaa sieltä kuvia tehdyistä käsitöistä. Muutaman kuvan reaktiovärjäyskurssilla tehdyistä töistä sain kuitenkin nappaistua. 
Kurssilla opettelimme reaktiovärjäyksen eri tekniikoita, niin pikavärjäyksestä kuviovärjäykseen ja pesukonevärjäykseen. 
Kuviovärjättyjä harsohuiveja
Ompelimme myös värjäystä varten valitsemamme mallisen trikoopaidan. Kuosittelin kaavaa hieman 
lyhyemäksi ja pääntieltä avarammaksi, lisäksi tein helmasta epäsymmetrisen. 

























Ehkä lähipäivinä saan tänne lisättyä kuvia myös muista töistäni!